Ajatukset karkaa

Miksi jalkani ovat maassa
Haluan kulkea taivaalla
Hehkuttaa rakkautta
ja kukoistaa onnea

Yön lapselle lämpö on uutta
Tuttu ei aina olekkaan turvallista

Jos maa alta rojahtaa
ja pilvet niskaan karkaa
Hehkunko minä vielä silloin
Mietinkö rakkauta enää illoin

Autumnfeel

Tuuli on kylmä
Puut alastomat lohduttomia
Tunne kalvaa sisällä
Mikä tie on väärä, mikä oikea

Luotan tunteisiin, en sanoihin
Lämpöön, en tekoihin
Menen virran mukana
Ja taas löydän ajatukseni sinun luota

Syvyys

Yhden yön olen onnellinen.
Ja taas en tiedä miten puen sanoiksi sen;
Menetyksen ajatus tuntuu raskaalta
ja olen varma että sitä lastia,
ei kanna edes minun auttaja.

Kohtaloni on rakastua
ja sitten taas syvälle pudota.

Tyhmyydestä rakkauteen

Kuka kuuntelee murhenii,
myöskin turhat.

Nostaa minut jaloille
vaikka kaadun syyttä suotta.

Kuka puhuu kanssani aamu kolmeen
ja kertoo mitä minua kohtaan tuntee.

Jos riisun tunteeni ja puen sanani;
Onko rakkautta vielä olemassa.

Painolasti

Jos petyn taas
ja painolasti kasvaa
En halua tietää
mitä vuodet tuo tullessaan.

Vellon säälissä, omassani
En ole varma haluanko sinne ketään kanssani.

Yön lapsi on sielu
jonka ainut aito rakkaus
on Kuu.

Se ei jätä, ei hylkää
vaikka toisinaan se liian tiukasti otteessaan pitää.

Tyhjä huominen

Tunne tyhjyys
Herää sen keskeltä
Vain tyhjä mieli voi oppia
Viime yön raskaus
ei selitä sitä mitä koet aamulla
Ole parempi ihminen tänään
äläkä pelkää huomenna

+/-

Uskalla rakastaa
ja muista vihata
Vihaa tunnetta joka syö rakkautta
Äläkä koskaan päästä ihmistä
jota et voi olla ajattelematta

Todellisuus

Olen etsinyt universumin 
Tuntenut itseni viisaaksi
Pyytänyt voimia Taivaasta

Kun kukan viimeinen terälehti osuu parkettiin
Ulkona on jo pimeä

En ole koskaan ollut yhtä elossa
Onni on tullut luokseni
Enkä halua kuulla sanaakaan satumaasta

Jano

Kuulla on pilvet
Yön lapsella on tähdet
Varjolla on aurinko
Raskaan päivän raatajalla
on katvustonsa

Yö haluaa päivän
Aamuyön kosteus janoaa  valkenevaa aamua 
jälkeen kulkureiden kanssa vietetyn yön

Hiljaisuus janoaa ääntä
ja ääneni janoaa tulla kuulluksi

Kaikilla on joku, jollain ei ole ketään
Kun minulla on sinut,
minulla on kaikki ja vielä enemmän

Opetus

Kaikki mitä sanot on täydellistä
Se kaikki mitä et sano, ei tarvi ääntä
Mä nään sen katseesta,
tunnen käsistä
Lupaa, että ei mietitä eilistä

Heikkouteni

Aurinko
Niin kaunis ja lämpöinen
Sen säteet tukahduttavat
Hiillostavat kaiken elävän
Tappaa ruohon laitumelta
ja polttaa oljen poroksi

Sitä on mahdoton koskettaa
ja sen läheisyys sokaisee

Syksyn tullen se laskee
ja talven kylmän keskellä
ei nouse, vaikka sitä huudat

Yön lapsi

Pimeys tuntuu valkeudelta, ihan täysin alastomalta
Pelkään aamua, sen paljastamaa totuutta
Henki salpautuu, on vaikee vapautuu
ja taas pakenen valoa varjoon

Yön lapsi, kuu on mun turva
Pimeys kuin äidin rinta, pahuus on taas pinnassa
Mutta tiedän, ilta tulee nyt, ja aina

Kuuni

Kuu valvottaa öisin
Sen kajo valo on ainutlaatuinen
Sen varjo haluaa ottaa suojelukseen
ja antaa yölle merkityksen

Yön ainut lohtu on kuu
Vaikka se nousisi esiin vain puolikkaana,
 se turvaa yön lapsen matkaa

Olen kävellyt kuun pinnalla
Ja se tuntuu uskomattoman turvalliselta

Sinä olet minun Kuuni

Läpivalaisu

Minun rakkaus on ääretön ja ehdoton
Rakkautta on olla hiljaa
Ääretöntä on olla ehdoton
Ja ehdottomuus on ääretöntä

Voima

Laskenut aurinko ja puolikas kuu
Kesäyön unettomuus johtuu sinusta

Sinusta, jonka katse nostaa auringon
Jonka ote on halkaissut kuun

Sinusta, jota en uskalla ajatella
Ja jonka ajattelu tekee kuun kokonaiseksi
ja ilta-aurinkon polttavaksi