Ajatukset karkaa

Miksi jalkani ovat maassa
Haluan kulkea taivaalla
Hehkuttaa rakkautta
ja kukoistaa onnea

Yön lapselle lämpö on uutta
Tuttu ei aina olekkaan turvallista

Jos maa alta rojahtaa
ja pilvet niskaan karkaa
Hehkunko minä vielä silloin
Mietinkö rakkauta enää illoin

Autumnfeel

Tuuli on kylmä
Puut alastomat lohduttomia
Tunne kalvaa sisällä
Mikä tie on väärä, mikä oikea

Luotan tunteisiin, en sanoihin
Lämpöön, en tekoihin
Menen virran mukana
Ja taas löydän ajatukseni sinun luota

Syvyys

Yhden yön olen onnellinen.
Ja taas en tiedä miten puen sanoiksi sen;
Menetyksen ajatus tuntuu raskaalta
ja olen varma että sitä lastia,
ei kanna edes minun auttaja.

Kohtaloni on rakastua
ja sitten taas syvälle pudota.

Tyhmyydestä rakkauteen

Kuka kuuntelee murhenii,
myöskin turhat.

Nostaa minut jaloille
vaikka kaadun syyttä suotta.

Kuka puhuu kanssani aamu kolmeen
ja kertoo mitä minua kohtaan tuntee.

Jos riisun tunteeni ja puen sanani;
Onko rakkautta vielä olemassa.

Painolasti

Jos petyn taas
ja painolasti kasvaa
En halua tietää
mitä vuodet tuo tullessaan.

Vellon säälissä, omassani
En ole varma haluanko sinne ketään kanssani.

Yön lapsi on sielu
jonka ainut aito rakkaus
on Kuu.

Se ei jätä, ei hylkää
vaikka toisinaan se liian tiukasti otteessaan pitää.