sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Tyhmyydestä rakkauteen

Kuka kuuntelee murhenii,
myöskin turhat.

Nostaa minut jaloille
vaikka kaadun syyttä suotta.

Kuka puhuu kanssani aamu kolmeen
ja kertoo mitä minua kohtaan tuntee.

Jos riisun tunteeni ja puen sanani;
Onko rakkautta vielä olemassa.

2 kommenttia:

  1. Tulin katsastamaan tämän blogisi, ja tämä runo on kyllä suosikkini. Jotenkin siinä tiivistyy se rintaa pakottava kaipuu ja tarve, ikävä, epäusko ja hentoinen, epävarma toivo. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin, ja kuulija löytyy sinunkin herkille ajatuksillesi! Lämmöllä, Noora

    VastaaPoista
  2. Hienoa kuulla, että tekstien pointit ja tunteet tulevat ilmi. Iso kiitos sinulle!

    VastaaPoista