tiistai 19. elokuuta 2014

Yön lapsi

Pimeys tuntuu valkeudelta, ihan täysin alastomalta
Pelkään aamua, sen paljastamaa totuutta
Henki salpautuu, on vaikee vapautuu
ja taas pakenen valoa varjoon

Yön lapsi, kuu on mun turva
Pimeys kuin äidin rinta, pahuus on taas pinnassa
Mutta tiedän, ilta tulee nyt, ja aina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti